takaisin

Varoitus: Tässä kuvattu menetelmä vaatii suurta huolellisuutta. Rikkihappo on erittäin syövyttävää joten suojalasien käyttö on välttämätöntä mahdollisten roiskeiden varalta. Tähän tarkoitukseen  käy esimerkiksi silmälasit tai halvat rakennustöissä käytettävät suojalasit. Kumikäsineiden käyttöä suosittelen myös.
Sähkökytkennät on tehtävä siten, että kipinöintiä johdoissa tai esineen ja alumiinifolion välille ei pääse syntymään reaktiossa syntyvän vedyn takia.
Anodisoinnin käytännön suoritus:

Käytännössä tarvitaan haponkestävä astia, esimerkiksi lasipurkki, akkulaturi tms. virtalähde, alumiinifoliota, rikkihappoa (=akkuhappoa) ja vettä (käytin ohjeen mukaisesti akkuvettä).
Lasipurkki vuorataan sisäpinnaltaan alumiinifoliolla ja akkulaturin miinusnapa kiinnitetään folioon.  Purkkiin laitetaan noin 50%:seksi laimennettua akkuhappoa (laimennettaessa ensin vesi, sitten happo niin ei tule käteen rakko mikä tarkoittaa, että lisättäessä vesi hapon päälle, happo roiskuu ulos astiasta) niin paljon, että anodisoitava esine saadaan mahtumaan kokonaan liuokseen. Akkulaturin plusjohto kiinnitetään alumiinilangalla tai alumiiniputkella anodisoitavaan alumiinikappaleeseen ja upotetaan siten liuokseen, että se ei kosketa miinusjohtimeen kiinnitettyä foliota (-oikosulku) ja niin, että se pysyy paikoillaan.
Kun olet vielä kerran varmistanut että kappale tai sen kiinnityslanka ei kosketa alumiinifolioon niin voit kytkeä virran. Kytkentäpaikka on syytä pitää mahdollisimman kaukana altaasta. Ainakin omassa laturissa suurempia kappaleita anodisoidessa virta nousee melko korkeaksi noin sekunnin ajaksi, mutta rauhoittuu sitten muutamaan kymmeneen milliampeeriin. Liuos alkaa kuplia, jos kaikki on kunnossa. Virran annetaan olla päällä 15-25 minuuttia, jonka jälkeen virta katkaistaan ja esine voidaan nostaa pois liuoksesta (varo happoroiskeita). Esine huuhdellaan melko nopeasti kylmällä vedellä (katso myöhempänä kohta värjäys).  
Värjääminen:

Anodisoidun pinnan alumiinioksidi huokoisena sitoo itseensä mielellään väriaineita. Jos kappaletta on huuhdeltu lämpimällä vedellä pinnan huokoset alkavat sulkeutua, jonka jälkeen väri ei enää tartu, vaan on tyydyttävä hopeanväriseen pintaan.
Itse värjäykseen kannattaa käyttää tekstiilivärejä; sopiva on esimerkiksi punainen Dylon-värinappi, josta tehdään esimerkiksi filmipurkkiin liuos, jossa on noin 1/4 teelusikallista väriä+ vettä noin puoleenväliin purkkia (~0,2 dl). Anodisoinnista tullut huuhdeltu esine laitetaan välittömästi värikylpyyn purkkiin ja ravistellaan suljettua purkkia parin minuutin välein noin kymmenen minuutin ajan (varo tällä kertaa väriroiskeita).
Värikylvyn jälkeen esine huuhdellaan vedellä. Nyt esineen pitäisi olla selvästi värjäytynyt  ja värin pitäisi myös pysyä. Jos väri ei tartu pintaan on anodisointivaihe epäonnistunut ja esine on  puhdistettava ja aloitettava uudestaan. Puhdistukseen käy esimerkiksi kodin putkimies-liuos, jonka jälkeen esine huuhdellaan kylmällä vedellä.
Pintaan tarttunut väri on merkki onnistuneesta alumiinioksidikerroksen kasvattamisesta, kuten kuvassa 1 tekemäni wigglerin pinnassa. Nyt pinta pitäisi viimeistellä keittämällä esinettä kiehuvassa vedessä 15 minuutin ajan, jolloin  pinnan huokoset sulkeutuvat ja väri jää pysyvästi oksidikerrokseen.
Tein ensimmäiset kokeiluni vanhoilla alumiinisilla 5-pennisillä (kuva2), joista toisessa on värjäämätön pinta ja toinen on värjäytynyt elektrolyyttiliuoksessa olleelta alueelta eli käsittelemättömään alumiiniin väri ei ole tarttunut.
Tarvikkeet:
-alumiinifoliota
-alumiinin puhdistusainetta
-haponkestävä astia
-tasavirtalähde 12-20 V, virrantuotto kappaleen koosta riippuen 2A -->
-H2SO4 (rikkihappoa) vahvuus n.17% (kysy akkukauppiaaltasi, akkuhappoa laimennettuna 50%)
-akkuvettä (eli puhdasta vettä!)
-tekstiilivärinappeja